Vaalien äänestämisen vaarat ’08
kirjoittanut Scott Keeter, Jocelyn Kiley, Leah Christian ja Michael Dimock, Pew Research Center for the People & Press
Kokonaiskyselyvirheiden analyysi on kehittynyt monien vuosikymmenien aikana, jotta voidaan ottaa huomioon monenlaisia mahdollisia uhkia, mukaan lukien huoli sekä puolueellisuuden että varianssin vaikutuksesta sekä huomio havainto- ja havaitsemisvirheisiin (Groves 1989). Monien näiden mahdollisten virheiden uskottiin vakavasti vaarantavan julkisen mielipidemittauksen pätevyyden vuoden 2008 presidentinvaaleissa. Näitä olivat kattavuusvirhe, joka johtui vain langattoman verkon väestön kasvusta, republikaanien ja rodullisesti konservatiivisten äänestäjien eroista johtuvan vastahäiriön mahdollisesti aiheuttama vastausvirhe ja mittausvirhe, joka saattaa johtua rotuun liittyvästä republikaanien ehdokkaan tuen aliarvioinnista ja yli - tavalliset vaikeudet äänestysprosentin ennustamisessa ja todennäköisten äänestäjien tunnistamisessa.
Näistä esteistä huolimatta kyselyt menestyivät erittäin hyvin, kahdeksasta 17 kansallisesta kyselystä ennustettiin presidentinvaalien lopullinen marginaali yhden prosenttiyksikön sisällä ja suurin osa muista kolmen pisteen sisällä. Sekä kansallisella että osavaltioiden tasolla äänestysten tarkkuus oli tai ylitti vuoden 2004, joka oli itse hyvä vuosi kyselyille. Vaalikyselyjen suorittaminen ei ole pelkkää pokaalia äänestysyhteisölle, sillä koko kyselytutkijan ammatin uskottavuus riippuu suurelta osin siitä, miten vaalikyselyt vastaavat vaalitulosten objektiivista tasoa. Huonon suorituskyvyn seuraukset osoitettiin dramaattisesti reaktiossa ensisijaisten kyselyjen epätarkkaan ennusteeseen, jonka mukaan Barack Obama voittaisi New Hampshiressa, jota kuvattiin yhtenä äänestyksen suurimmista epäonnistumisista modernilla poliittisella aikakaudella (AAPOR 2009).
Tarkastelemme matkapuhelinten poissulkemisesta aiheutuvan potentiaalisen peittoalijärjestelmän sekä kilpailusta johtuvan potentiaalisen mittaus- ja vastaamattomuuden haasteen yksityiskohtia useista lähteistä saatujen tietojen avulla, mukaan lukien yhteenvetoanalyysi valtion ja kansallisista vaaleja edeltävistä kyselyistä, kuusi puhelintutkimusta sekä lankaverkko- että matkapuhelinnäytteiden kesken, ja kiinteän verkon tekemän kyselyn vertailu vastahakoisiin ja vaikeasti vastattaviin vastaajiin samaan aikaan tehtyyn kyselyyn tuoreen näytteen kanssa standardimenetelmää käyttäen. Johtopäätöksemme on, että jotkut uhista olivat hyvin todellisia, mutta ne voitettiin tutkimuksissa tavallisesti käytetyillä tekniikoilla eri virhelähteiden mahdollisten ennakkoluulojen korjaamiseksi, kun taas muut uhat osoittautuivat vähemmän vakaviksi kuin jotkut ennakoivat.
I. Äänestystarkkuus
Puhelimitse tehdyt vaaleja edeltävät kyselyt auttoivat hyvin ennakoimaan vuoden 2008 vaalien lopputulosta. Tämä pätee kyselyihin, joissa käytettiin suoria haastattelijoita ja äänitetyllä äänellä. Se oli totta vain lankahaastatteluihin perustuvien ja matkapuhelimia sisältävien osalta. Puhelintutkimuksen perusmenetelmät ovat edelleen vankat, kun vastataan moniin haasteisiin, joita tällä tiedonkeruumallilla on nyt.
Arvioinnissamme käytetään tietoja ja arvioita, jotka on laatinut National Council on Public Polls (NCPP), joka arvioi 17 kansallista presidentin kyselyä ja 236 osavaltiokyselyä, jotka tehtiin kampanjan viimeisellä viikolla, kattamalla presidentin äänestykset sekä äänet Yhdysvaltain senaatille ja kuvernöörille. Sen tarkkuuden mittari oli keskimääräinen ehdokasarvion virhe, joka määriteltiin puoleksi todellisen vaalimarginaalin ja kyselyn marginaalin välisestä erotuksesta.
Arvioitujen 17 kansallisen puhelinluettelon keskimääräinen ehdokasarviointivirhe on alle 1 prosenttiyksikkövirhe jokaiselle presidenttiehdokkaalle (0,8%). 11 valtakunnallisen vain lankapuhelimen kyselyn joukossa neljä aliarvioi Obaman tuen, viisi yliarvioi ja kahdella marginaali oli aivan oikea. Absoluuttinen keskimääräinen ehdokasvirhe näissä vain kiinteän verkon tutkimuksissa oli 0,8%. Kuuden kaksoiskehystutkimuksen joukossa yksi aliarvioi Obaman marginaalin ja neljä yliarvioi sen; yhdellä oli marginaali täsmälleen oikea. Kaksoiskehystutkimusten keskimääräinen ehdokasarvion virhe oli myös 0,8%.
Virheet kyselyssä valtion tasolla olivat suurempia, mutta silti suhteellisen pieniä. NCPP keräsi presidentin kilpailua koskevan valtakunnallisen äänestystiedon 146 kyselystä, jotka tehtiin 27. lokakuuta 2008 - vaalipäivän aikana, ja ehdokkaiden keskimääräinen virhe oli 1,6 prosenttiyksikköä. Kun otetaan huomioon ylimääräiset valtion laajuiset kilpailut senaatille ja kuvernöörille yhteensä 237 kilpailua varten, näiden kilpailujen keskimääräinen ehdokasvirhe oli 1,9 prosenttiyksikköä, suunnilleen sama kuin vuonna 2004 (1,7 prosenttiyksikköä). Kaikista lankapuhelimella haastetuista ja NCPP: n seuraamista valtion kilpailuista, joista suurin osa haastatteluista tehtiin 27. lokakuuta tai myöhemmin (237), useammalla oli republikaanien ehdokasta suosivia virheitä (125) kuin demokraatteja (86). Mutta keskimääräinen virhe kumpaankin suuntaan oli suunnilleen sama (noin 2,0% kullekin). IVR-kyselyjen keskimääräinen virhe (1,7%) oli hieman pienempi kuin live-haastattelijoiden keskuudessa (2,1%).
Vaikka äänestysvirheet olivat osavaltiotasolla suuremmat kuin kansallisella tasolla, se, että ne olivat vähän muuttuneet vuodesta 2004, oli huomattava, kun otetaan huomioon jyrkkä kasvu niiden amerikkalaisten prosenttiosuudessa, joilla ei ole lankapuhelinta, ja oletuksemme, että kaikki tai melkein kaikki valtion kysely suoritettiin lankavälinäytteistä. Lankaverkon kattamattomuusaste ei tietenkään ole yhtenäinen kaikissa osavaltioissa. Minnesotan yliopiston kansallisen terveyshaastattelututkimuksen (NHIS) ja valtion terveystietojen tukikeskuksen (SHDAC) arviot langattomien aikuisten esiintyvyydestä vuodelle 2007 vaihtelivat 4,0 prosentista Delawaressa 25,1 prosenttiin Oklahomassa ja 25,4 prosentista vuonna 2007. Columbian piiri (Blumberg et ai., 2009). Siten ennakkoluulojen mahdollisuus on joissakin paikoissa suurempi kuin toisissa.
II. Kattamattomuusuhka: pieni, mutta todellinen ennakkoluulo lankaverkkoon otettavissa näytteissä
Matkapuhelinongelma puhelintutkimuksessa on hyvin dokumentoitu. Jopa yksi viidestä äänioikeusikäisestä aikuisesta asuu vain langattomissa kotitalouksissa, ja on laajalti näyttöä siitä, että he eivät ole pelkästään väestörakenteen mukaan erilaisia, mutta myös erilaisissa käyttäytymistavoissa - etenkin terveydentilassa. (Blumberg ja Luke 2009). Pelkästään langatonta kattavuutta koskevan ongelman lisäksi todisteet siitä, että jotkut aikuiset ovat 'enimmäkseen langattomia' ja että heihin on vaikea päästä lankapuhelimilla, viittaavat siihen, että kattavuusongelmat voivat olla vielä laajempia. Poliittisten asenteiden ja äänestysmallien osalta todisteet siitä, että vain langattomien kotitalouksien aikuiset eroavat huomattavasti lankapuhelimista vastaavista kollegoistaan, ovat vähemmän lopullisia, varsinkin kun väestörakenteen piirteet pysyvät vakaina (Pew Research Center 2008). Tämän seurauksena, vaikka vain vaaleja edeltävissä vain lankaverkkotutkimuksissa on selkeä kattavuusongelma, kysymys siitä, voidaanko vain lankaverkkotutkimusten tehokkaalla demografisella painotuksella vähentää tai poistaa mahdollisia ennakkoluuloja, on edelleen avoin.
Analyysi kuudesta Pew Research -tutkimuksesta, jotka tehtiin syyskuusta viikonloppuun ennen vaaleja, osoittaa, että vain lankaverkkohaastatteluihin perustuvilla arvioilla, jotka on painotettu demografisiin perusparametreihin, oli todennäköisesti pieni McCainin puolueellinen puolueellisuus verrattuna sekä kiinteisiin että matkapuhelinhaastatteluihin painotettu samalla tavalla. Muut tutkimusorganisaatiot ilmoittivat samanlaisen tuloksen.
Vaikka ero oli tilastollisesti merkitsevä, se oli kuitenkin absoluuttisesti pieni - pienempi kuin otantavirheiden marginaali useimmissa kyselyissä. Obaman keskimääräinen johto kuuden kyselyn aikana oli 9,9 pistettä rekisteröityneiden äänestäjien keskuudessa, kun matkapuhelin- ja lankapuhelimien haastattelut yhdistettiin ja painotettiin. Jos arviot olisivat perustuneet vain painotettuihin lankaverkko-otoksiin, Obaman keskimääräinen etumatka olisi ollut 7,6 pistettä, keskimääräinen 2,3 prosenttiyksikön poikkeama marginaalista tai noin 1,2 pistettä ilmaistuna ehdokasvirheinä. Analyysin rajoittaminen todennäköisiin äänestäjiin eikä kaikkiin äänestäjiin tuotti samanlaisia tuloksia. Obaman keskimääräinen etumatka todennäköisten äänestäjien keskuudessa oli 8,2 pistettä kaikissa kuudessa kaksoiskehystutkimuksessa verrattuna 5,8 pistettä (tai 1,2 pistettä ehdokkaana virheenä), kun vain kiinteän verkon näytteet analysoidaan. (Yksityiskohtainen kuvaus tässä analyysissä käytetystä näytteenotosta ja painotuksesta on liitteessä.)
Vaikka vain lankaverkkohaastatteluihin perustuvilla arvioilla oli tyypillisesti pro-McCainin puolueellisuus, malli ei ollut yhtenäinen. Neljä kuudesta elokuun yleissopimusten jälkeen tehdystä tutkimuksesta sopii malliin; Suurin ero oli viimeisessä vaaliviikonloppututkimuksessa, jossa Obama johti McCainia 11 pistettä kaksoiskehyksessä, mutta kuudella prosentilla, jos vain lankahaastattelut otettaisiin huomioon. Kuitenkin kahdessa kuudesta tutkimuksesta tämä malli ei pidä paikkaansa. Syyskuun lopulla ja lokakuun lopulla Obaman etumatka oli hiukan kapeampi yhdistetyssä lankaverkko- ja solututkimuksessa kuin pelkästään lankaverkkotutkimuksessa. Tämä osoittaa, että vaikka kokonaiskuvio oli tärkeä, se ei ollut tarpeeksi suuri voittamaan normaalia näytteenvaihtelua.
Se, että puhelimen tilaan liittyvä ennakkoasento oli suhteellisen pieni huolimatta suurista demografisista eroista pelkästään solujen ja lankapuhelimien käytettävissä olevien väestöjen välillä, on molempien solujen äänestäjien osuuden funktio (ts. Suhteellinen koko vain solupopulaatiosta) ja väestörakenteen painotuksen vaikutukset. Painotus auttaa minimoimaan tämän ennakkoluulon, kunhan puhelimen tilan kanssa korreloivat painotussuureet liittyvät myös poliittisiin toimenpiteisiin, jotka kiinnostavat sekä matkapuhelimia että lankapuhelimia. Toisin sanoen, kiinteän verkon kautta tavoitettavissa olevat äänestäjät, joilla on tietyt demografiset ominaisuudet vain soluäänestysten kanssa, ovat poliittisesti enemmän samanlaisia kuin vain soluihin äänestävät äänestäjät kuin muut lankapuhelimet.
Kaikkia muuttujia, jotka liittyvät vahvasti puhelimen tilaan ja poliittiseen käyttäytymiseen, ei tällä hetkellä käytetä tyypillisissä painotuskäytännöissä. Näitä ovat siviilisääty, lasten läsnäolo kotitaloudessa, perheen tulot ja kodin omistus. Tämä viittaa siihen, että on olemassa käyttämätön mahdollisuus vähentää vain solujen ennakkoluuloja käyttämällä muita painotussuureita olettaen, että nämä voidaan mitata luotettavasti ja että riittäviä parametreja on käytettävissä. Yksi tapa arvioida painotuksen mahdollista tehokkuutta on arvioida vain solujen tilan vaikutus äänestykseen näiden kontrollien kanssa ja ilman niitä.
Logistista regressiota käytettiin arvioitaessa Obaman äänestämisen todennäköisyyttä lankavaliota äänestävien ja vain soluja käyttävien äänestäjien keskuudessa. Kuten voidaan odottaa, ero on huomattava; ennustettu todennäköisyys äänestää Obamalle on 16 pistettä suurempi vain soluäänestäjille kuin lankapuhelimille. Lisäämällä malliin suurin osa painotuksessa käytetyistä vakiomuotoisista muuttujista (esim. Ikä, sukupuoli, rotu, latinalaisamerikkalaisuus ja alue) (merkitty taulukossa 3 ”vakiomalliksi”) tämä ero pienenee 11 pisteeseen, mikä vastaa ajatus siitä, että painotus auttaa vähentämään peittämättömyyden mahdollisuutta, mutta ei poista sitä. Tulojen, siviilisäädyn ja kodin omistamisen sisällyttäminen malliin vähentää eroa vielä viiteen pisteeseen. Kun nämä muut väestötiedot sisältyvät malliin, pelkkä matkapuhelin ei enää ole merkittävä ennustaja ehdokkaiden tuelle, kuten se oli kahdessa ensimmäisessä mallissa.
Vaikka vuoden 2008 vaalien todisteet osoittavat, että pelkästään matkapuhelinvastaajat saattavat aiheuttaa suhteellisen pienen puolueellisuuden uhan useimpiin puhelintutkimuksiin, huomiota herätti myös siihen liittyvä uhka: vastaajat, jotka luottavat enimmäkseen matkapuhelimiinsa ja saattavat siten olla vaikeasti tavoitettavissa lankaverkolla vaikka heillä olisi sellainen. Kysymys on siitä, edustavatko langatonta lähinnä ryhmää riittävästi lankavastaajat, joilla on sekä matkapuhelin että lankaverkko, mutta luottavat enimmäkseen matkapuhelimeensa.
Vuoden 2008 vaalikampanjan aikana kerätyt tiedot viittaavat siihen, että vaikka matkapuhelimella tavoitettavat langattomat lähinnä ovat jonkin verran erilaisia kuin lankapuhelimella saavutetut, langattomien lähinnä äänestäjien yhdistetyt näytteet molemmista näytekehyksistä eroavat vain vähän langattomista, useimmiten tavallisella lankapuhelimella demografinen painotus. Ehdokkaiden mieltymysten osalta 55% kaikista langattomista lähinnä äänestäjistä haastatteluissa kuudessa Pew Researchin vaalia edeltävässä kyselyssä tuki Obamaa presidentiksi, kun taas 51% langattomista lähinnä lankapuhelimesta; erot puolueiden, ideologian ja poliittisen sitoutumisen välillä olivat pienemmät.
Tämän yleistyksen pätevyys riippuu tuntemattomasta suuruudesta, nimittäin siitä, kuinka suuren osan soluja enimmäkseen käsittelevän ryhmän haastatteluista tulisi tulla kustakin kehyksestä, jotta saadaan ryhmän pätevin esitys. Tutkimuksissamme noin 40% solupääryhmästä tulee langattomasta kehyksestä. Mutta mikä tahansa paras yhdistelmä onkin, ennakkoluulojen mahdollisuus tutkimuksen kokonaisarviossa on vaatimaton, kun otetaan huomioon, että langattomat lähinnä vastaajat muodostavat vain noin 15% kaikista aikuisista (Blumberg ja Luke 2009) ja toistaiseksi suurin osa tutkimuksista viittaa siihen, että ne ovat tavoitettavissa kiinteiden kyselyjen avulla.
1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolella pidettyjen vaalien ennakkoäänestysten ongelmat herättivät kysymyksen siitä, onko piilevä rasismi esteenä mustille ehdokkaille (Keeter ja Samaranayake 2007; Hopkins 2008; Hugick 1990). Valkoiset ehdokkaat monissa näistä kilpailuista menestyivät vaalipäivänä yleensä paremmin kuin kyselyissä, kun taas heidän mustat vastustajansa saivat yleensä samaa tasoa kuin kyselyt osoittivat, että he voisivat. Tämä ilmiö, jota usein kutsutaan Bradleyn vaikutukseksi, havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1982 järjestetyssä Kalifornian kuvernöörin kilpailussa, jossa Los Angelesin pormestari Tom Bradley, musta demokraatti, hävisi kapeasti republikaanille George Deukmejianille, vaikka kyselyt osoittivat hänelle lyijyn 9-22 pistettä.
Yleisvaalien äänestysten tarkkuus ja - lukuun ottamatta New Hampshiren esivaaleja - pitkä demokraattisten esivaalien sarja antaa enemmän kuin riittävän kumouksen Bradley-efektille vuoden 2008 presidentinvaaleissa, ainakin siinä määrin, että se voisi vakavasti heikentää vaaleja edeltävien kyselyjen tarkkuutta. Todisteet todisteista viidestä vuonna 2006 pidetystä mustavalkoisten ehdokkaiden vaaleista, joissa äänestys oli varsin tarkkaa, viittasivat vahvasti siihen, että Bradley-vaikutus ei ollut enää voimakas (Keeter ja Samaranayake 2007). Silti ei ollut tiedossa, olisiko Bradley-efektillä erilainen rooli presidenttikilpailussa kuin hallinto- tai senaattikilpailussa, ja mahdollisuus vakavasti puolueellisista kyselyistä vuonna 2008 oli usein poliittisen keskustelun aihe.
Huolimatta vuoden 2008 ensisijaisten kyselyjen tarkkuudesta jälkikäteen, päädyimme siihen, että on järkevää leikata mahdollisia mekanismeja, joilla Bradley-vaikutus voi toimia, ja arvioida ennakkoluulojen mahdollisuutta varotoimien toteuttamiseksi.
Bradley-vaikutus voi johtua kahdesta eri ilmiöstä: rodullisesti konservatiivisten kyselyyn vastanneiden haluttomuus sanoa aikovansa äänestää mustaa ehdokasta tai haastatteltavien rodullisesti konservatiivisten äänestäjien suurempi vastarinta. Ensimmäistä näistä - mittausvirhe, joka johtuu 'sosiaalisen toivottavuuden puolueellisuudesta', joka ilmenee useissa arkaluonteisissa aiheissa tutkimuksissa - voidaan tutkia epäsuorasti käyttämällä sellaisia tekniikoita kuin 'luettelokokeilu' ja vertaamalla valkoisten ja valkoisten haastatteluja. mustat haastattelijat. Tämän testaamiseksi analysoimme haastattelijoiden rotujen välisiä eroja arvioidaksemme rodun herkkyyden astetta Obaman ehdokkuutta koskevissa kysymyksissä ja muissa rodullisia asenteita mittaavissa kysymyksissä.
Toinen mahdollisen ennakkoluulon lähde johtuu vastaamattomuusvirheistä, jotka liittyvät kyselyaiheen tai oletetun sponsorin ('mainstream media') näkyvyyteen tai luonteeseen. Tämä voidaan havaita vertaamalla normaalissa tutkimuksessa saavutettuja kyselyyn vastanneita niihin, jotka alun perin kieltäytyivät osallistumasta tai joita oli erittäin vaikea saada haastatteluun. Vastauskielto vaikutti poistumiskyselyjen tarkkuuteen sekä vuonna 2004 että vuoden 2008 esivaaleissa ja vaaleissa. Tämän toisen virhelähteen testaamiseksi yritimme tavoittaa vastahakoiset vastaajat ja verrata niitä normaaliin haastatteluprotokollallamme saatuihin näytteisiin.
Haastattelijan analyysi
Löysimme vain vähän todisteita rodullisesta herkkyydestä vastaajamalliin perustuen vastaajarotuun ja haastattelijan rotuun. Toisin kuin edellisissä vaalien ja mustien ehdokkaiden vaaleissa (Guterbock, Finkel ja Borg 1991), ei ole juurikaan viitteitä siitä, että heidän puhelimitse haastatellun henkilön kilpailu olisi vaikuttanut merkittävästi äänestäjien vastauksiin. Valkoisten ei-latinalaisamerikkalaisten rekisteröityjen äänestäjien joukossa syyskuun puolivälissä alkaneissa kuudessa vaaleja edeltävässä Pew Research Center -kyselyssä ei ollut järjestelmällisiä eroja ehdokkaiden tuessa haastattelijoiden rodun mukaan, ei kaikkien valkoisten ei-latinalaisamerikkalaisten äänestäjien tai valkoisten demokraattien äänestäjien keskuudessa. (Demokraatit ja demokraattiset taipumattomat riippumattomat). Myöskään mustia äänestäjiä (ei esitetty), jotka tukivat ylivoimaisesti Barack Obamaa, ei ollut järjestelmällisiä eroja.
Näiden kuuden kyselyn aikana merkittävä haastatteluvaikutusten rotu löydettiin vain kerran. Syyskuun puolivälissä tehdyssä kyselyssä, vastoin sosiaalisen toivottavuuden vaikutusta, valkoisten demokraattisten äänestäjien, jotka puhuivat mustien haastattelijoiden kanssa, oli 8 prosenttiyksikköä vähemmän todennäköistä ilmaista tukensa Obamalle. Myöhemmissä tutkimuksissa haastattelijoiden rotuerot eivät olleet johdonmukaisia kumpaankaan suuntaan eivätkä merkittävät.
Monimuuttuja-analyysi vahvistaa tämän havainnon; Ehdokkaiden tuen logistiset taantumat eivät havainneet haastattelijoiden rodun merkittävää vaikutusta joko Obaman tai McCainin tukeen joko kaikkien valkoisten ei-latinalaisamerikkalaisten äänestäjien tai valkoisten ei-latinalaisamerikkalaisten demokraattisten äänestäjien keskuudessa. Taulukon 7 tulokset koskevat vaaliviikonloppukyselyä; haastattelijoiden rodun vaikutus oli samalla tavoin merkityksetön myös kahteen muuhun suureen vaaleja edeltävään kyselyyn (syyskuun puoliväliin ja lokakuun puoliväliin).
Vaikka on vain vähän todisteita siitä, että vastaajat olisivat haluttomampia ilmaisemaan Obaman vastustamista afrikkalaisamerikkalaisten haastattelijoiden haastatteluissa kuin valkoisten haastattelijoiden haastatteluissa, valkoisten ja mustien haastattelijoiden haastattelemien otosten koostumuksessa oli pieni ero; tämä ero on yhdenmukainen teorian kanssa, jonka mukaan vastahakoiset valkoiset saattavat itse valita haastatteluista mustien haastattelijoiden kanssa.
Mustat haastattelijat haastattelivat valkoisia vastaajia (ja valkoihoisia demokraattisia vastaajia) vähemmän todennäköisesti useimmissa kuudesta Pew Research Center -vaalikyselystä, ja nämä erot olivat merkittäviä edeltävässä ja viimeisessä tutkimuksessa ennen vaaleja. Esimerkiksi vaaliviikonloppuna haastateltujen demokraattisten vastaajien joukossa 66% valkoisten ei-latinalaisamerikkalaisten haastattelijoiden tekemistä vastaajista oli valkoisia ei-latinalaisamerikkalaisia vastaajia, kun vain 59% mustien ei-latinalaisamerikkalaisten haastattelijoiden tekemistä haastatteluista. Edellisen viikon aikana tämä ero oli vielä suurempi (68% verrattuna 51%: iin). Samanlainen malli pätee näiden tutkimusten koko valkoisen otoksen kohdalla.
Se, että afrikkalaisamerikkalaiset haastattelijat eivät todennäköisesti suorittaneet haastatteluja valkoisten vastaajien kanssa, voisi tukea hypoteesia, jonka mukaan rodullisesti konservatiiviset valkoiset ovat haluttomia vastaamaan ei-valkoisten haastattelijoiden tekemiin kyselyihin ja myötävaikuttamaan siten tulosten mahdolliseen puolueellisuuteen. Tämä havainto voi kuitenkin johtua myös muista valkoisten ja mustien haastattelijoiden välisistä eroista, jotka saattavat sekoittua rodun kanssa.
Esimerkiksi sukupuolijakauma oli jonkin verran epätasainen (miesten osuus haastattelijoiden keskuudessa oli hieman suurempi kuin valkoisten haastattelijoiden keskuudessa) ja valkoisten ja mustien haastattelijoiden aikatauluissa oli joitain eroja, jotka ovat saattaneet vaikuttaa haastateltujen vastaajien ryhmään (esim. Musta haastattelijat työskentelivät todennäköisemmin viikonloppuisin). Se, että mustat haastattelijat haastattelivat todennäköisemmin mustia vastaajia, voi johtua myös mustien vastaajien suuremmasta vastaanottavaisuudesta haastattelupyyntöihin, kun mustat haastattelijat kutsuvat niitä, eikä valkoisten vastaajien suuremmasta vastustuksesta mustien haastattelijoiden haastatteluihin.
Ovatko vastahakoiset vastaajat rodullisesti konservatiivisempia?
Todisteita siitä, että vastahakoiset vastaajat ovat rodullisesti konservatiivisempia, sekoitetaan. Pew Research Centerin vuonna 1997 antamasta vastaustutkimuksesta havaittiin, että vaikeimpia haastatella vastaajia oli hieman rodullisesti konservatiivisempia kuin helpommin haastatteltavia (Pew Research Center 1998). Mutta vuonna 2003 tehdyssä seurantatutkimuksessa ei löytynyt tällaista mallia.
Arvioidaksemme tätä käsitettä vuoden 2008 kampanjan yhteydessä teimme uudelleenkoskevan kyselyn vaikeasti tavoitettavissa olevista kotitalouksista aikaisemmista kyselynäytteistä. Tätä varten olemme rakentaneet otoksen lankapuhelinnumeroista, jotka perustuvat kotitalouksiin, jotka ovat joko kieltäytyneet haastattelusta tai joissa vähintään viisi soittoyritystä oli tehty ilman Pew Researchin tammikuusta toukokuuhun 2008 tekemissä kyselyissä. tehtiin 31. heinäkuuta - 10. elokuuta 2008, 1000 vastaajaa. Näiden haastattelujen tuloksia verrattiin uuteen samaan aikaan tehtyyn kansalliseen kyselyyn, johon osallistui lankapuhelimen otos, johon osallistui 2254 vastaajaa.
Vaalikamppailussa ei saavutettu merkittäviä eroja vaikeasti saavutettavissa olevien äänestäjien ja vastaavan elokuun lopun otoksen välillä äänivalinnassa tai tuen vahvuudessa. McCain ja Obama sidottiin vaikeuksissa olevien joukkoon 44 prosentissa; McCainilla oli kapea 46–44 prosentin etumatka elokuun otoksessa. Sekä elokuun kyselyssä että samanaikaisesti vaikeapääsyisessä näytteessä Obama sai vahvempaa tukea kuin McCain, ja nämä osuudet olivat lähes identtiset kahdessa otoksessa. Vaikeasti tavoitettavissa olevat äänestäjät ovat saattaneet olla hieman todennäköisemmin swing-äänestäjiä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (35% vs. 32% vastaavassa elokuun otoksessa).
Yksi alue, jolla oli selvä ero vaikeasti saavutettavan otoksen ja samanaikaisen tutkimuksen välillä, oli ensisijainen ehdokkaiden tuki demokraattisten ja demokraattisten puolueiden äänestäjien keskuudessa:
Vaikeasti tavoitettavissa olevassa otoksessa demokraattiset äänestäjät olivat huomattavasti todennäköisemmin tukeneet Hillary Clintonia puolueensa nimityskilpailussa. Clintonilla oli vaikeasti tavoitettavissa otoksessa 48–43 prosentin etumatka, kun taas Obamalla oli 51–41 prosentin etu vertailukelpoisen elokuun otoksen joukossa. Jos analyysi rajoittuu valkoisiin demokraatteihin ja leanereihin, eron suuruus on samanlainen.
Näitä kaksimuuttujatuloksia tuettiin monimuuttujaanalyysillä, joka kontrolloi sukupuolta, ikää, koulutusta, aluetta ja tarvittaessa rotua ja juhlia (ei esitetty). Logistinen regressio, jossa ennustettiin valkoisten, ei-latinalaisamerikkalaisten demokraattien ja demokraattisten kannattajien nimitysasetukset, löysi vahvan ja merkittävän vaikutuksen siitä, että vaikeasti saavutettavissa otoksessa oli tuki Hillary Clintonille eikä Barack Obamalle. Samanlaisessa regressioanalyysissä ei havaittu merkittävää eroa yleisessä vaaliedellytyksessä joko kaikkien rekisteröityneiden äänestäjien eikä valkoisten demokraattien ja demokraattisten kannattajien välillä. Erot ovat ilmeisempiä ensisijaisessa kilpailussa, mikä saattaa viitata rodullisesti konservatiivisten demokraattisten äänestäjien suurempaan halukkuuteen ilmoittaa vastustuksesta mustalle ehdokkaalle tarvitsematta voittaa puolueiden tunnistamista. Toisin sanoen demokraatin äänestämisen valkoisesta ehdokkaasta mustaa ehdokasta vastaan puolueen sisäisessä kilpailussa ei pitäisi olla vähemmän leimaavaa tai dissonanttista kuin yleisvaalien äänestys, jossa demokraattiselle äänestäjälle esitetään valkoinen republikaanien ehdokas valinnan mustan sijaan Demokraattinen ehdokas.
Kuten ehdokkaiden mieltymysten kohdalla, löysimme myös hieman ristiriitaisia tuloksia rodullisista asenteista. Vaikeasti tavoitettavissa olevat vastaajat sanoivat yhtä todennäköisesti kuin lankapuhelimet kesäkuussa 2008 tehdyssä kyselyssä, että mustien ja valkoisten on hyvä seurustella (painotetussa vaikeasti tavoitettavissa olevassa tutkimuksessa 79% verrattuna kesäkuun 81%: iin) . Ja kuten syyskuun 2006 Pew Research -tutkimuksen lankavastaaja, vaikeasti tavoitettavat vastaajat jakautuivat siihen, vahvistavatko maahanmuuttajat Yhdysvaltoja vai ovatko ne taakka maalle.
Mutta vaikeasti tavoitettavissa olevat vastaajat olivat todennäköisemmin kuin kesäkuussa 2008 järjestetyssä lankaverkkoyhteydessä näkemys 'Olemme menneet liian pitkälle ajaessamme tasa-arvoisia oikeuksia tässä maassa'. Noin kolmasosa (34%) kesäkuun kyselyyn osallistuneista oli samaa mieltä väitteen kanssa; Painotetusta vaikeasti tavoitettavasta otoksesta sovittiin 43%. Valkoisten demokraattien ja demokraattisesti kallistuvien vastaajien mallit olivat samanlaisia kuin kaikkien vastaajien.
Yksi havainto, joka on yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa, on se, että vaikeasti tavoitettavissa olevilla vastaajilla on vähemmän ihmisten välistä luottamusta (Keeter ym. 2000). Vaikeasti tavoitettavissa olevista melkein kuusi kymmenestä (57%) sanoi 'et voi olla liian varovainen' ihmisten kanssa tekemisissä. 39% sanoi, että useimpiin ihmisiin voidaan luottaa. Lokakuussa 2006 Pew Research -tutkimuksessa 50% sanoi, että et voi olla liian varovainen, ja 45% sanoi, että useimpiin ihmisiin voidaan luottaa.
Mutta lukuisissa muissa vertailuissa havaitsimme, että vaikeasti tavoitettavissa oleva näyte ja standardinäytteet olivat erotettavissa. Vaikeasti tavoiteltava eroaa vähän tyytyväisyydestä kansallisiin olosuhteisiin, onnellisuuteen henkilökohtaiseen elämäänsä tai poliittiseen kiinnostukseen ja sitoutumiseen.
Vaikka vastahakoisten kotitalouksien tutkimus tarjoaa näyttöä ennakkoluulojen mahdollisuudesta, tällaisen puolueellisuuden suuruus on todennäköisesti melko pieni. Erot demokraattisten äänestäjien nimitysasetuksissa tavallisen otoksen ja vastahakoisen vastaajan otoksen välillä olivat suuret (15 prosenttiyksikön ero marginaalissa). Mutta täällä voi olla vähemmän kuin näkee. Ei ollut lainkaan selvää, että kaikki nämä äänestäjät eivät äänestäisi Obaman puolesta vaaleissa; todellakin vastahakoiset vastaajat ilmoittivat äänestävänsä häntä tavallisessa vertailututkimuksessa demokraattisten äänestäjien verran. Kaikkien näiden mahdollisesti rodullisesti konservatiivisten äänestäjien, jotka pidättyvät tai äänestävät republikaaneja, mahdollinen puolueellisuus olisi ollut melko vaatimaton, kun otetaan huomioon tämän ryhmän suhteellisen pieni koko.
IV. Keskustelu
Huolimatta äänestysten kasvavista ongelmista ja historiallisten vaalien erityishaasteista huolimatta useimmat vaaleja edeltävät äänestykset vuonna 2008 menestyivät melko hyvin ennustettaessa sekä presidentinvaalien että osavaltion kuvernöörin ja senaattorin kilpailujen lopputulosta. Joskus kyselyt tuottavat oikeita tuloksia vääristä syistä, mutta se, että monenlaiset kyselyt eri kilpailuissa ja paikoissa menestyivät hyvin, viittaa vahvasti siihen, että vaalien äänestämisen taustalla oleva menetelmä on edelleen vankka.
Yleisvaaleissa ns. Bradley-efektin vakava puolueellisuus ei toteutunut. Valkoisten äänestäjien tuki Obamalle ei vaihdellut merkittävästi haastattelujen rodun mukaan, ja vaikka kysely vastahakoisista kotitalouksista tarjoaa todisteen puolueellisuuden mahdollisuudesta, tällaisen puolueellisuuden suuruus on todennäköisesti melko pieni. Vaikka presidentin ensisijaiset kyselyt eivät olekaan tämän tutkimuksen painopiste, vaikka ne olivatkin epätarkempia kuin yleiset vaalitutkimukset, ei myöskään ollut merkkejä systemaattisesta puolueellisuudesta huolimatta ensisijaiseen äänestykseen liittyvistä lisähaasteista. Obaman kannattajien puolueet olivat yleensä kooltaan suhteellisen vaatimattomia, ja suurin osa esiintyneistä virheistä oli aliarvioitu Obaman suorituskykyä.
Matkapuhelimista riippuvuuden lisääntymisestä johtuva peittoalueen poikkeavuus on kasvava ongelma ja saattaa vaikuttaa kyselyjen tarkkuuteen tulevaisuudessa, koska äänestäjien prosenttiosuus saavutetaan vain matkapuhelimella. Jopa noin 20 prosentin kohdalla pelkkä solupopulaatio ei ollut riittävän erilainen kuin muut äänestäjät, jotta saataisiin aikaan suuri ennakkoarvio kyselyarvioista, kun normaalia demografista painotusta sovellettiin. Mutta pieni ennakkoluulo oli ilmeinen ja voi kasvaa, kun vain solupopulaation koko kasvaa. Suurin osa vain soluissa äänestäjistä on 30-vuotiaita ja vanhempia, ja väestötieteellisesti he eroavat enemmän lankaverkkoon pääsevistä ikäryhmistä kuin alle 30-vuotiaat vain soluissa äänestäjät. Vähemmän selvää on, esiintyykö samanlaista puolueellisuutta suhteessa väestö, jolla on sekä kiinteä että matkapuhelin, mutta riippuu enimmäkseen matkapuhelimesta.
Lopuksi meidän on pantava merkille, että vuoden 2008 vaaleilla oli erityisiä haasteita todennäköisten äänestäjien tunnistamisessa, mikä on yksi yleisimmistä vaaleihin osallistuneista ongelmista. Äänestäjien sitoutumisaste näytti olevan erittäin korkea koko kampanjan ajan, ja suuren osan vuodesta demokraatit olivat yhtä tai enemmän sitoutuneita kuin republikaanit, mikä oli epätavallinen olosuhde. Lisäksi Barack Obamalla, joka on sekarotuista amerikkalaista ja yksi islamilainen vanhempi, ei ollut ennakkotapausta maan korkeimman viran ehdokkaiden joukossa. Hän oli erityisen suosittu nuorten äänestäjien ja afrikkalaisten amerikkalaisten keskuudessa, kahdessa ryhmässä, joissa äänestysaktiivisuus oli historiallisesti alhaisempi kuin vanhempien äänestäjien ja valkoisten keskuudessa. Ja vuoden 2008 uutuuden lisäksi ennustettiin - oikein - että paljon enemmän äänestäjiä äänestäisi poissaolevien tai ennenaikaisten äänestysten avulla kuin koskaan ennen. Näistä olosuhteista huolimatta äänestäjien menetelmät todennäköisten äänestäjien tunnistamiseksi (Perry 1960; Perry 1979) olivat ilmeisesti riittävät tehtävään huolimatta suurista eroista lähestymistavoissa ja menetelmissä, joita käytettiin siihen (AAPOR 2009).
Tämä kommentti perustuu esitykseen American Association for Public Opinion Research -tapahtumassa, Hollywoodissa, Floridassa, 14.-17.5.2009.
Löydät viitteet ja liitteen, joka kuvaa menetelmiä ja tietolähteitä, mukana olevasta PDF-tiedostosta.
