Taistelu budjetista
kirjoittanut Richard C. Auxier, Pew Research Center
Amerikkalaiset ovat tunnettuja sekä painotajuisuudesta että kykenemättömyydestä menestyä turvonnut vyötärölinjat. Sama paradoksi on koskenut sitä, miten yleisö suhtautuu budjettivajeisiin hyvin pitkään.
Huomaa vuoden 2006 Pew Research Center -tutkimus, jonka mukaan amerikkalaiset näkevät painoongelmia kaikkialla paitsi peilissä. Ylivoimainen määrä yleisöä piti amerikkalaisiaan ylipainoisina, mutta huomattavasti harvemmat sanoivat, että tämä pätee 'tuntemiinsa ihmisiin'. Ja tietysti vain neljä kymmenestä piti itseään ylipainoisina. Seurantaraportissa todettiin, että monien amerikkalaisten joukossa, jotka sanoivat harrastavansa, laihduttavansa tai molempia, harvoilla oli paljon menestystä.
Tämä ei ole niin erilaista kuin mitä kysely on havainnut johdonmukaisesti siitä, miten amerikkalaiset suhtautuvat taisteluun hallitustensa paisunutta budjettivajetta vastaan.
Asia näyttää olevan poliittinen taistelu, johon kaikki ovat valmiita liittymään. Republikaanipuolue on lisännyt alijäämätaistelut poliittiseen elpymiseen liittyvään huutoonsa. Presidentti Barack Obama on mennyt pitkälle lupaamaan, että hänen uusi terveydenhuoltosuunnitelmansa ei lisää senttiä alijäämään. Mutta ovatko amerikkalaiset todella valmiita irtoamaan kaiken alijäämäpainon?
Obaman hallinnon alussa Pew Research -tutkimuksessa alennettiin paketin keskelle asetettua alijäämää prioriteettiluettelossa. Yli puolet yleisöstä (53%) piti alijäämän vähentämistä 'ensisijaisena prioriteettina', mutta se oli selvästi vähemmän kuin 85%, joka piti taloutta, ja 82%, jotka pitivät työpaikkoja ensisijaisena. Silti huomattavasti enemmän amerikkalaisia arvioi budjettivajeen vähentämisen 'ensisijaiseksi tavoitteeksi' (53%) kuin sanoivat saman keskiluokan verojen alentamisesta (43%).1
Siitä lähtien amerikkalaiset ovat suhtautuneet melko kriittisesti presidentin tähänastisiin ponnisteluihin liittovaltion budjettivajeen käsittelemiseksi. Heinäkuun lopun kyselyssä vain 32% amerikkalaisista hyväksyi Obaman käsittelemän alijäämän, kun taas 53%: n enemmistö hylkäsi. Siitä lähtien, kun tiedotusvälineissä on kiinnitetty enemmän huomiota budjettivajeen suuruuteen ja terveydenhuollon uudistuksen mahdollisiin kustannuksiin, paheksunta on kasvanut 58 prosenttiin, ja vain 31% hyväksyi Obaman alijäämän käsittelyn julkaistussa Pew Research -kyselyssä Tämä viikko.
Todellisen alijäämän osalta CBO: n mukaan se paisui valtavasti viime tilikauden aikana arviolta 1,4 biljoonaan dollariin, 950 miljardiin dollariin enemmän kuin sen jo vuonna 2008 korkealla tasolla, kun Bushin hallinto lähestyi. Suurin osa vuoden 2009 hyppyistä johtui liittovaltion vero- ja muiden tulonkeruiden kraatterista yli 50 vuoden matalalle tasolle suhteessa BKT: hen. Mutta 787 miljardin dollarin elvytyspaketin ja terveydenhoitolainsäädännön politiikka on saattanut lisätä amerikkalaisten ilmaisemaa huolta valtion menoista - ainakin kokonaisuutena.
Lokakuun ABC: n mukaan /Washington Postkyselyssä 57% amerikkalaisista sanoo, että liittovaltion budjettivajeen suuren kasvun välttäminen on tärkeämpää kuin liittovaltion menojen lisääminen talouden parantamiseksi. Syyskuussa julkaistussa Bloomberg-kyselyssä 62% sanoi, että he 'olisivat halukkaita ottamaan riskin pitkäkestoisemmasta taantumasta välttääkseen enemmän valtion menoja'.
Tämä todettiin suosivan finanssipolitiikkaa - abstraktisti - ei ole kaukana uudesta. Vuonna 2007 - kun amerikkalaiset olivat vieläkin vähemmän tyytyväisiä presidentin hoitamaan federaation alijäämää - Pew Research kysyi amerikkalaisilta, mikä oli paras tapa alijäämän vähentämiseen. Seitsemän kymmenestä valitsee menoleikkaukset, joista 33% mieluummin vähentää sotilasmenoja ja 36% suosittelee kotimaisten menojen vähentämistä. Mutta konsensus haihtuu, kun kysymykset laskevat yksityiskohtiin.
Esimerkiksi samassa heinäkuun kyselyssä, jossa amerikkalaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä presidentti Obamaan alijäämän suhteen, enemmistöt kannattivatlisäämenot kolmella neljältä kysytystä alueesta. Enemmän kustannuksia terveydenhuoltoon pidettiin tärkeämpänä kuin budjettivajeen vähentämistä 55–44 prosentin marginaalilla. Yleisö piti myös koulutusmenojen kasvua ja talouden elpymistä tärkeämpänä kuin alijäämän vähentämistä vastaavilla marginaaleilla. Ainoastaan valtion menot uudelle energiateknologialle katsottiin vähäisemmäksi prioriteetiksi kuin alijäämää torjuvat toimet.
Erityisissä menotoimenpiteissä Yhdysvaltain yleisö voi tuntua vieläkin ahmimmalta. Kesäkuussa julkaistussa Pew Research -tutkimuksessa amerikkalaisilta kysyttiin, 'korottaisitko liittovaltion hallituksen budjettia tänä vuonna', lisääisitkö vai pienennätkö menojasi, ja annettiin sitten luettelo ohjelmista. Terveydenhuolto? Ylivoimainen 85% haluaa enemmän (61%) tai samaa (24%) kulutusta. Energiaa? Täysin kolme neljäsosaa haluaa enemmän (41%) tai samaa (35%) kulutusta.
Itse asiassa enemmistö haluaalisäävaltion varoja terveydenhuoltoon, energiaan, koulutukseen (67%), veteraanien etuuksiin (63%) ja Medicareen (53%), kun taas moniarvoisuus lisäisi sotilaallisen puolustuksen panostuksia (40%), työttömien apua (44%), rikollisuuden (45%) ja ympäristönsuojelun (43%) torjunta. Ainoissa ohjelmissa kysyttiin, mihin yli neljäsosa yleisöstä aikoiväheneeValtion menot olivat taloudellista apua tarvitseville ihmisille ympäri maailmaa (kasvu 26%, 34% lasku, 33% sama) ja ulkoministeriön ja Yhdysvaltojen suurlähetystöjen rahoitusta (9% lisäys, 28% lasku, 50% sama). Kaikissa muissa yllä luetelluissa ohjelmissa alle 20% amerikkalaisista kannatti huomattavasti pahoinpitellyn valtion menojen vähentämistä.
Nopea katsaus siihen, missä liittovaltion rahat tosiasiallisesti käyttävät, tuo ongelman entistä selvemmälle. Vaikka taantuman vastaiset menot (arviolta 154 miljardia dollaria vuonna 2009), yli puolet budjetista (56%) on neljän ohjelman osuus. Alenevassa kustannusjärjestyksessä ne ovat: puolustus, sosiaalietuuksien maksut, Medicare ja Medicaid. Kun lisäät yleisölle velkakoron, väistämättömät kulut, ja olet katanut noin 62% budjetista. Silti harvat ovat - tai ovat koskaan olleet - valmiita ottamaan kirveen näihin ydinohjelmiin.
Medicaresta vain 6% sanoo, että hallituksen pitäisi leikata menoja. Näin on ollut ainakin vuosikymmenen ajan, koska Pew Research totesi vain 8%: n kannattavan Medicare-menojen vähentämistä vuonna 1997 ja vain 2% vuonna 2001. Todellakin, terveydenhuollon uudistuksen vastustajat mainitsevat nykyään usein Medicare-leikkauksia tärkeänä syy heidän vastustukselleen.
Oli aika, jolloin yleisö oli valmis sijoittamaan sotilaskulut leikkuulohkoon. Kylmän sodan lopussa, vuonna 1990, 43% amerikkalaisista kannatti sotilasmenojen vähentämistä. Tuki leikkauksille kuitenkin hiipui 1990-luvulla, ja syyskuun 11. päivän, helmikuun 2002 jälkeen, 60% amerikkalaisista tuki jälleenkasvaasotilasmenot. Tällä hetkellä vain 18% kannattaa sotilasmenojen leikkaamista, kun taas 77% lisäisi menoja tai pitäisi ne samalla tasolla.
Ellei menojen leikkauksia, kääntyisikö Amerikan alijäämämaiden tulojen kasvattamiseen? Tuskin. Vuoden 2007 alussa tehdyssä tutkimuksessa vain 9% amerikkalaisista sanoi, että veronkorotukset olivat paras vaihtoehto alijäämän vähentämiseksi.
Amerikkalaiset ovat kunnossa veronkorotusten kanssa, kunhan se merkitsee enemmän valtion menoja. Lokakuussa julkaistussa Pew Research -tutkimuksessa 58% amerikkalaisista kannatti verojen nostamista perheille, jotka ansaitsevat yli 350 000 dollaria, keinona maksaa terveydenhuoltojärjestelmän muutoksista. Itse asiassa useimmat amerikkalaiset ovat hienosti korottamalla veroja rikkaille yleensä. Maaliskuun kyselyssä 61% sanoi, että on oikein nostaa veroja ihmisille, joiden kotitalouden tulot ovat vähintään 200 000 dollaria.
Mutta on erilainen tarina, kun kysyt noin 99 prosentista amerikkalaisista. Ylivoimainen 82% sanoi, että se oli oikea asiavähentää verojakeskipitkän ja matalan tulotason kotitalouksille.
Kuten amerikkalaiset ostavat vuosittain ruokavalio- ja liikuntatuotteita, myös alijäämän vähentämistä puhuva poliitikko voi olla hyvä ostos kampanjassa. Mutta kuten pölyä keräävä juoksumatto ja lisääntyvät pikaruokavälilehdet, on vielä nähtävissä, ovatko amerikkalaiset koskaan halukkaita tukemaan tarvittavia toimia alijäämärasvan vähentämiseksi.
1. Tammikuun 2009 kysely paljasti kuitenkin merkittävän partisaanimuutoksen, joka seurasi Valkoisen talon vartijan vaihtamista. Tammikuun 2008 kyselyssä demokraatit (64%) sanoivat huomattavasti todennäköisemmin kuin republikaanit (52%), että alijäämä oli ensisijainen tavoite. Vuotta ja uusi presidentti myöhemmin demokraatit olivat menettäneet osan budjetin innostuksestaan ja aukko katosi.
