Osa 7: Budjettivaje, verot, menot ja korvaukset
Kun republikaanit voittivat enemmistön Yhdysvaltain edustajainhuoneessa hallitusten vastaisen mielipiteen aallolla, Washingtonin poliittinen painopiste on kääntynyt valtion menojen ja alijäämän vähentämiseen. Vaikka useimmat amerikkalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että alijäämän vähentämisen pitäisi olla ensisijainen tavoite tänä vuonna, sitä ei yleisesti pidetä kiireellisimpänä taloudellisena ongelmana. Koska taantuman vaikutukset eivät tuntuneet tasaisesti kaikissa typologiaryhmissä, ne, jotka vielä kamppailevat saadakseen takaisin jaloilleen, näkevät työpaikkojen ja inflaation olevan suurempia huolenaiheita.
Ja alijäämän vähentämisessä tulisi olla vielä merkittävämpiä aukkoja sekä puolueiden välillä että puolueellisten liittojen sisällä. Oikealla on vakiintuneiden konservatiivien ja libertarien mielipide, jonka mukaan alijäämän vähentäminen on ensisijainen tavoite, ja painopisteen tulisi olla dramaattisilla leikkauksilla, mukaan lukien muutokset oikeusohjelmiin. Mutta Main Streetin republikaanit ovat vähemmän innostuneita näistä muutoksista ja ovat halukkaampia näkemään veronkorotukset alijäämän vähentämissuunnitelmassa. Tyytymättömät, jotka olivat kriittinen tekijä vuoden 2010 GOP-voitoissa, ovat vielä syvällisemmin skeptisiä menojen huomattavista leikkauksista ja oikeusuudistuksista, ja sekä Main Streetin republikaanit että tyytymättömät näkevät vain vähän eroa republikaanipuolueen ja Obaman välillä alijäämän tarjoamisessa. vähentämissuunnitelma.
Vasemmalla puolella vallitsee enemmän yksimielisyyttä siitä, että työpaikat ja hinnat ovat enemmän huolta kuin alijäämä, ja erityisesti vankka liberaali ilmaisee näkemyksensä siitä, että alijäämän vähentäminen ei ole tänä vuonna julkisen politiikan ensisijainen tavoite. Ja vaikka demokraattisesti suuntautuneet ryhmät ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että kaikkiin alijäämäratkaisuihin on sisällyttävä menojen leikkausten ja veronkorotusten yhdistelmä, ne eroavat toisistaan siitä, pitäisikö leikkausten keskittyä kotimaisiin vai puolustusmenoihin ja kuinka halukkaita ne ovat nähdä verojen nousevan. Yksi erottuva ryhmä on demokraattisesti ajautuvat postmodernit, jotka kannattavat paljon enemmän yleisiä menoleikkauksia kuin useimmat demokraattiset ydinryhmät, ja näkevät vain vähän eroa Obaman ja GOP: n välillä siitä, kuka tarjoaa parasta lähestymistapa asiaan.
Enemmän huolta työpaikoista ja hinnoista kuin alijäämää
Vaikka useimmat pitävät alijäämän poistamista ensisijaisena painopisteenä, huoli työpaikoista ja hinnoista on edelleen yleisempää. Itse asiassa vain vakiintuneiden konservatiivien ja libertarien joukossa jopa puolet arvioi budjettivajeen heille eniten huolestuttavana talouskysymyksenä (50% ja 49%). Vaikka 34% pääkadun republikaaneista pitää alijäämää tärkeimpänä huolenaiheena - joka on kansallista keskiarvoa korkeampi -, noin puolet mainitsee joko työpaikat (24%) tai hintojen nousun (26%) ensisijaiseksi huolenaiheestaan.
Ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon, kuinka vaikea taantuma heitä koki, tyytymättömät ovat enimmäkseen huolissaan työpaikkatilanteesta (43%) ja hintojen noususta (36%) - vain 9% mainitsee alijäämän ensisijaiseksi huolenaiheeksi. Vastaavasti melkein yhtä monet kovapuristetut demokraatit sanovat, että työtilanne (33%) huolestuttaa heitä eniten kuin hintojen nousu (42%). Uudet koalitiodemokraatit ja vankat liberaalit ovat huolestuneempia työpaikkatilanteesta kuin muut kansantaloudelliset kysymykset (vastaavasti 42% ja 46%).
Budjettialijäämän vähentäminen
Lähes kaksi kolmasosaa (64%) amerikkalaisista sanoo, että paras tapa vähentää liittovaltion budjettivajetta sisältäisi sekä suurten ohjelmien leikkaamisen että verojen korottamisen. Vain 20% sanoo, että painopisteen tulisi olla enimmäkseen menojen leikkauksissa, ja vain 6% sanoo, että sen pitäisi olla pääasiassa veronkorotuksissa.
Jyrkät konservatiivit ovat ainoa ryhmä, jossa enemmistö (59%) sanoo, että alijäämän vähentämisen tulisi keskittyä lähinnä suurten ohjelmien leikkaamiseen. Lähes puolet (47%) libertiläisistä on sitä mieltä, että menojen leikkausten tulisi olla painopiste, kun taas suunnilleen yhtä monien (45%) mielestä leikkausten ja veronkorotusten yhdistelmä on kunnossa. Selkeä enemmistö kaikissa muissa ryhmissä sanoo, että paras tapa vähentää alijäämää on leikkaamalla suuria ohjelmia ja lisäämällä veroja.
Taajuuden toisessa päässä ainoa ryhmä, jossa huomattava osa haluaa keskittyvänsä veronkorotuksiin, on Solid Liberals. Mutta täälläkin vain 23% on tätä mieltä, kun taas 70% uskoo, että menojen leikkausten ja veronkorotusten yhdistelmän tulisi olla painopiste.
Menot, etuudet ja verot
Vaikka suurin osa amerikkalaisista on halukas hyväksymään, että veronkorotusten on ehkä oltava osa menestyksekästä alijäämän vähentämisstrategiaa, harvat suosivat nimenomaan veronkorotuksia, kun niitä tarjotaan erityisenä vaihtoehtona. Vaikka 61% amerikkalaisista kannattaa kotimaisten menojen alentamista keinona vähentää budjettivajetta ja 49% puolustusmenojen vähentämistä, vain 30% kertoo kannattavansa verojen nostamista alijäämän vähentämiseksi. Ja muutokset sosiaaliturvaan ja Medicareen ovat yhtä epäsuosittuja (30% suosiota).
Typologian ideologisilla päämääreillä on vahvat mielipiteet alijäämän vähentämisestä. Jyrkät konservatiivit kannattavat ylivoimaisesti kotimaisia menoleikkauksia, ja melkein puolet kannattaa muutoksia myös oikeusohjelmaan. Ja he vastustavat ylivoimaisesti puolustusmenojen leikkaamista ja verojen korottamista. Sitä vastoin vankat liberaalit suosivat ylivoimaisesti puolustusleikkauksia ja veronkorotuksia ja vastustavat oikeuksien muuttamista ja kotimaisten menojen leikkaamista.
Näiden ideologisten ääripäiden lisäksi alijäämän vähentämisstrategioista on hyvin erilaisia näkemyksiä. Libertarialaiset ovat prioriteettinsa mukaisesti avoimia melkein kaikille lähestymistavoille lukuun ottamatta veronkorotuksia. He ovat linjassa staattisten konservatiivien kanssa kotimaisten menojen leikkauksissa (80% kannattaa) ja muutoksissa sosiaaliturvaan ja Medicareen (56% kannattaa), mutta lähes puolet (48%) tukee myös puolustusmenojen leikkauksia. Pääkadun republikaanit ovat sitoutuneet huomattavasti vähemmän joihinkin GOP-alijäämän vähentämisstrategioihin - 68% tukee kotimaisia menoleikkauksia ja 32% kannattaa muutoksia tukioikeuksiin.
Myös postmodernit tukevat suhteellisen laajaa joukkoa alijäämistrategioita. Ne ovat ainoa ryhmä, jossa enemmistö tukee molempia kotimaisiajapuolustusmenojen leikkaukset (kumpikin 67%) ja suhteellisen suuri 40% kannattaa myös verojen korottamista.
Vasemmalla puolella sekä kovapuristetut että uudet koalitiodemokraatit eroavat huomattavasti vankkaista liberaaleista siinä, miten he haluaisivat alijäämän korjaamisen. Yli puolet kustakin tukee kotimaisia menoleikkauksia, joita liberaalien suuri enemmistö vastustaa, ja päinvastoin, kun vankat liberaalit kannattavat ylivoimaisesti veronkorotuksia, molemmat muut demokraattiset ryhmät vastustavat sitä ylivoimaisesti.
Ja heijastavat taloudellista stressiä ja heille asetettua matalaa prioriteettia, tyytymättömät tarjoavat suhteellisen vähän tukea mille tahansa testatusta alijäämän vähentämisstrategiasta verrattuna yleisöön.
Kenellä on parempi lähestymistapa?
52% amerikkalaisista vallitsee vallitsevan näkemyksen, jonka mukaan Obamalla eikä republikaaneilla kongressissa ei ole selvästi parempaa lähestymistapaa liittovaltion budjettivajeen käsittelemiseen. Tutkimus tehtiin ennen huhtikuun puolivälin sulkemiskeskustelua ja ennen alijäämän vähentämissuunnitelmien julkaisemista.
Tämä on paitsi pääasiassa riippumattomien ryhmien, kuten tyytymättömien ja postmodernistien, mielipide myös 57%: n pääkadun republikaaneista ja 63%: n kovapuristetuista demokraateista.
Oikealla vain jyrkät konservatiivit uskovat selvästi republikaanien lähestymistavan alijäämän vähentämiseen (73%). Monet libertarit (43%) ovat samaa mieltä, vaikka he sanovat yhtä todennäköisesti, ettei eroa ole (49%). Vasemmalla puolella enemmistö (58%) sanoo, että Obamalla on parempi lähestymistapa alijäämän vähentämiseen vain solid liberaalien joukossa.
Karkeasti kaksi yhteen (34% - 18%) enemmän amerikkalaisia uskoo, että suuret leikkaukset valtion menoihin tänä vuonna vahingoittaisivat pikemminkin kuin auttaisivat työtilannetta, ja toiset 41% sanoi, että menojen leikkaaminen ei vaikuta työpaikkoihin. Vain jyrkät konservatiivit sanovat todennäköisemmin, että menojen leikkaaminen auttaa työtilannetta kuin vahingoittaa sitä. Sitä vastoin vankat liberaalit ovat ainoa ryhmä, jossa monien mielestä menojen leikkaaminen vahingoittaa työpaikatilannetta.
Mutta liberaalit liberaalit eivät ole ainoita, jotka ajattelevat, että jos vaikutus on olemassa, menoleikkaukset tekisivät enemmän haittaa kuin hyötyä työpaikoille. Sekä kovapuristettujen että uusien koalitiodemokraattien sekä pääosin riippumattomien postmodernistien ja tyytymättömien joukossa ainakin kaksi kertaa niin monien mielestä suuret menoleikkaukset vahingoittavat työpaikkatilannetta kuin sanovat, että tällaiset leikkaukset auttavat.
