Nuoret äänestäjät vuoden 2008 presidentin esivaaleissa
kirjoittanut Scott Keeter, tutkimuskeskuksen johtaja, Pew Research Center ja NBC Newsin analyytikko
Super tiistaina kiinnitettiin paljon huomiota nuoriin äänestäjiin, etenkin demokraattisissa kilpailuissa. Viime vuosien Pew-kysely on osoittanut, että nuoret äänestäjät nousevat kohti demokratiaa ja muodostavat tärkeän vaalipiirin puolueelle. Tällä hetkellä selkeä enemmistö rekisteröidyistä 18–29-vuotiaista äänestäjistä sanoo olevansa demokraatteja tai taipuvaisia demokraattiseen puolueeseen, kun taas noin kolmasosa on sama kuin republikaanipuolue.
Osittain tämän puoluekohtaisen edun heijastuksena nuoret äänestäjät olivat ikäryhmä, joka antoi John Kerrylle korkeimman tuen vuonna 2004; he olivat myös ikäryhmä, joka kannatti eniten demokraattisen puolueen kongressiehdokkaita vuonna 2006. Näissä korkean tason vaaleissa huomattiin myös se, että nuorten aikuisten äänestysaktiivisuus kasvoi vielä enemmän kuin muiden ikäryhmien keskuudessa. Sama tapahtuu jälleen tänä vuonna demokraattisissa esivaaleissa.
NBC Newsin poistumistutkimusten mukaan nuorten äänestäjien osuus demokraattisista äänestäjistä 5. helmikuuta oli suurempi melkein kaikissa osavaltioissa, joissa on hyvä vertailu vuoteen 2004.1Kaikissa vuoden 2008 kilpailuissa, joista on saatavilla poistumistiedon tietoja, nuoret ovat olleet keskimäärin (mediaani) 14% demokraattisista ensisijaisista äänestäjistä, kun vastaavien kilpailujen joukossa mediaani oli 9% vuonna 2004.
Nuorten äänestysaktiivisuuden kasvu on tapahtunut monipuolisessa osavaltioissa, mukaan lukien maat, joissa on paljon afroamerikkalaisia (Georgia, Etelä-Carolina), lähes valkoiset (Iowa, New Hampshire) ja suuri latinalaisamerikkalainen väestö (Kalifornia). Nuorten äänestysprosentti prosenttiosuudesta kokonaismäärästä on kasvanut valtioissa, jotka äänestivät alkuprosessin alussa ja joihin vertailut vuoteen 2004 ovat sopivimmat (Iowa, New Hampshire ja Etelä-Carolina), samoin kuin niissä, joissa Vuoden 2004 vertailu koskee kilpailuja, jotka järjestettiin saman vuoden maaliskuussa sen jälkeen, kun ehdokkuus oli käytännössä ratkaistu (Kalifornia, Connecticut, Georgia, Massachusetts, New York).
Barack Obama voitti enemmistön vuoden 2008 äänistä tämän ikäryhmän joukossa kaikissa osavaltioissa, joissa on toistaiseksi järjestetty ensisijainen vaalikokous tai vaalikokous lukuun ottamatta Kaliforniaa, Arkansasia ja Massachusettsia. Super tiistain kaikkien nuorten äänestäjien yhdistetystä otoksesta Obama sai 57% Hillary Clintonin 41%: sta. Obamalla oli myös 54–43 prosentin etu seuraavaksi nuorimmaksi ikäryhmäksi, 30–44-vuotiaille. Clinton johti kapeasti (51–46%) 45–59-vuotiaiden joukossa ja hallitsi 57–37 prosenttia 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien demokraattisten äänestäjien keskuudessa.
Obaman äänestysprosentti nuorten keskuudessa oli korkein osavaltioissa, joissa väestö on huomattavasti mustaa (Georgia, Etelä-Carolina, Missouri ja Alabama), sekä kotivaltiossaan Illinoisissa. Clinton menestyi parhaiten nuorten keskuudessa entisessä kotivaltiossaan Arkansasissa, Massachusettsissa ja Kaliforniassa, missä Latino-nuorten vahva tuki tasoitti Obaman etua valkoisten nuorten keskuudessa.
Äänestyksen lisäksi supertiistaina lähtökyselyt osoittavat mielenkiintoisia eroja - ja yhtäläisyyksiä - nuorempien ja vanhempien demokraattisten äänestäjien välillä. Nuoret demokraattiset äänestäjät ovat huomattavasti todennäköisemmin latinalaisia kuin heidän vanhimpansa ja hieman todennäköisemmin mustat. He ovat sopivampia sanomaan, ettei heillä ole uskonnollista yhteyttä (23% vs. 18% 30–44-vuotiaiden, 15% 45–59-vuotiaiden, 10% 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien välillä) ja todennäköisemmin sanovat olevansa 'Liberaali' poliittisessa suuntautumisessaan.
Mutta heidän asenteensa asioissa ja suuntaukset vuoden 1998 kampanjaan - muut kuin heidän äänivalintansa - eivät ole kovin erilaisia kuin heidän vanhimpiensa. Nuoremmat ja vanhemmat demokraattiset äänestäjät ovat samanlaisia kansantaloudelle antamillaan luokituksilla (ylivoimaisesti 'ei niin hyvällä' tai 'huonolla'), prosenttiosuudella demokraattien ja riippumattomien välillä ja kun he sanovat päättäneensä, kenen puolesta äänestää vaaleissa. He eivät eroa toisistaan sukupuolelle ja rodulle antamassaan merkityksessä äänestyksessä. Heidän painopisteensä ovat hyvin samanlaisia kuin vanhempien äänestäjien. Erityisesti vaikka nuoremmat äänestäjät äänestivät todennäköisemmin Obaman puolesta, vastaava prosenttiosuus nuoremmista ja vanhemmista äänestäjistä sanoo olevansa tyytyväinen jokaiseen ehdokkaaseen.
