• Uutiset

Kysy ei…

kirjoittanut Jodie T. Allen, vanhempi toimittaja, Pew Research Center

Lumikuormitettuna aamuna 21. tammikuuta 1961 John F.Kennedy pyysi amerikkalaisia ​​jäykistämään ylähuuliaan ja kiristämään vyöään. 'Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinulle - kysy, mitä voit tehdä maasi hyväksi', uusi presidentti puhui. Hänen uhrauspyyntönsä ansaitsi lähes universaalista kiitosta.

'Reaktio presidentti Kennedyn avajaispuheeseen oli vielä huomattavampi kuin itse puhe. Kaikki ylistivät sitä. ”KirjoittiNew Yorkin ajatkolumnisti James Reston. 'Henkipresidentti, joka on sovitettu aikoihimme', tuomitsiPittsburgh Press. 'Noin yhtä hyvä alku kuin Yhdysvaltain presidentti voisi tehdä…. Epäilemme, onko joku rauhanajan presidentti koskaan alkanut sitouttamalla kansaa niin ankarasti tehtäviinsä, vastustivatLos Angeles Times.

Reaktio ulkomailla ei ollut yhtä kiihkeä. Puhe 'vaatii ponnisteluja ja uhrauksia välttämättä mainitsematta tulevaisuuden vaaroja ja tavoitteita', suosi Frankfurteryleinen sanomalehti. 'Se oli rohkean miehen sana, joka puhui rohkealle kansalle', ihmetteliCorriere della SeraMilanossa, Italiassa.

Mitä tulee amerikkalaisiin, joille suunnattiin direktiivi 'maksaa mikä tahansa hinta, kantaa taakka, kohdata kaikki vaikeudet', heistä tuntui olevan epämiellyttävä. Hieman ennen vihkimistä järjestetyssä Gallupin kyselyssä lähes 70% ilmaisi hyväksyntänsä Kennedyn marraskuun vaalien jälkeisten ongelmien ratkaisemiselle. Virkaan tullessaan uuden presidentin hyväksymisluokitus nousi edelleen. Korkein taso oli 83% keväällä 1961 ja pysyi korkeissa 70-luvulla tai 80% seuraavana vuonna.

Totta, kun Gallup kysyi helmikuussa 1961, voisivatko he 'ajatella mitä tahansa, mitä voisit tehdä maallesi', 41% ei esittänyt mitään ideoita. Yleisin vastaus, 27% ilmaistuna, kuului melko epämääräiseen otsikkoon 'ole hyvä kansalainen, noudata lakeja, ole rehellinen, moraalinen jne.' Vain 5% ilmoitti vapaaehtoisesti voivansa maksaa enemmän veroja tai ottaa pienempiä palkkoja, kun taas 3% ehdotti liittymistä asevoimiin.

Mutta kaksi vuotta myöhemmin kysyttäessä, oliko kongressille tärkeämpää antaa lainsäädäntö liittovaltion tuloverojen leikkaamisesta 'liiketoiminnan lisäämiseksi' tai liittotasavallan budjetin tasapainottamiseksi, 50–35 prosentin marginaalilla, jonka yleisö valitsi budjetin tasapainottamiseen. (Tämä huolimatta siitä, että tuloverot vaativat huomattavasti suurempaa osaa kansallisesta tuotannosta kuin viime vuosina, ja yksilöiden marginaaliveroaste oli jopa 91%.)

Siitä lähtien sana 'uhraus' on kadonnut poliittisesta sanastosta. Toistaiseksi nykyisessä talouskriisissä poliittisten johtajien, mukaan lukien valittu presidentti, painopiste on ollut sellaisissa avustustyypeissä, joita valtion menot saattavat tarjota vaikeuksissa oleville rahoituslaitoksille, asunnon omistajille ja työttömille. Ja on vaikea arvioida, miten Yhdysvaltain yleisö voisi reagoida, jos heitä kohtaisi nyt Kennedyn kaltainen kehotus. Osittain siksi, että uhrautumisesta on tullut suhteellinen harvinaisuus myös äänestäjien sanastossa. Roper Center for Public Opinion Research -yrityksen ylläpitämä tietokanta on äskettäin skannannut viimeisen kahdeksan vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa huomattavan vähän sanaa.

Tämä ei tarkoita, että amerikkalaiset kokevat olevansa immuuneja itsensä puutteelle. Kun kysytään NBC: ssä /Wall Street Journalkysely tammikuussa 2007, onko Irakin sodan suhteen 'keskimääräistä Yhdysvaltain kansalaista pyydetty uhraamaan tai luovuttamaan henkilökohtaisesti mistä tahansa', yleisö jakautui tasaisesti, noin puolet (49%) vastasi kyllä ​​ja 48% sanoi ei. Esitti saman kysymyksen CBS: ssä /New Yorkin ajatkysely joulukuussa 2007, mutta terrorismin vastaisen sodan osalta 49% vastasi ei, mutta suunnilleen yhtä monta, 46%, kyllä.

Itse asiassa Irakissa ja Afganistanissa käydyt sodat ovat koskettaneet suhteellisen vähän amerikkalaisia ​​henkilökohtaisesti. Vain neljännes amerikkalaisista (27%) huhtikuussa 2007 Pew Research -tutkimuksessa¹sanoi tietävänsä jonkun erittäin hyvin, joka on palvellut kummassakin sodassa, ja vain noin 8% sanoo olevansa perheenjäsen. Kaikki amerikkalaiset eivät myöskään ole vaikuttaneet tasa-arvoisesti. Nuorilla amerikkalaisilla, 18–29-vuotiailla, on paljon todennäköisempää läheistä ystävää tai perheenjäsentä palvella armeijassa (38%) kuin yli 65-vuotiailla (19%). Ja vain joka viides korkeakoulututkinnon suorittanut (21%) tuntee jonkun, joka on palvellut.

Samaan aikaan tuoreessa mielipidetutkimuksessa havaitaan - ainakin amerikkalaisten sekkien osalta - nousevat odotukset mukavuudesta ja mukavuudesta. Joulukuussa 2006 julkaistussa Pew Research Center Social & Demographic Trends -tutkimuksessa todettiin, että Yhdysvaltain aikuisten mielestä välttämättömyyksien sijaan ylellisyyksien määrä televisioista matkapuhelimiin ilmastointiin on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana.²

Silti niissä harvoissa tilanteissa, kun amerikkalaisia ​​nimenomaan kysytään, monet valitsevat uhrauksen itsemielisyydestä. Elokuussa 2007 Princeton Survey Research / Newsweek -tutkimuksessa 42 prosentin moninaisuus ilmaisi halukkuutensa kantaa korkeita taloudellisia kustannuksia ilmastonmuutoksen ja ilmaston lämpenemisen torjumiseksi. Muutamissa muissa tutkimuksissa mainitaan puhtaan ilman ja veden mahdollinen uhraus ympäristösäännösten mahdollisen tarpeen yhteydessä. Elokuussa 2008 julkaistussa Pew Research Center for the People & Press -tutkimuksessa³Lähes kaksi kolmasosaa amerikkalaisista (63%) sanoi kannattavansa valtion takausta yleisestä sairausvakuutuksesta, vaikka se tarkoittaisi verojen korottamista.

Yksi uhri, jonka amerikkalaiset toistuvasti sanovat olevansa halukkaita tekemään (useissa Fox News / Opinion Dynamic -kyselyissä), on 'luopua henkilökohtaisesta vapaudestasi terrorismin uhan vähentämiseksi'. Mielenkiintoista on, että juuri tämän vapauden puolustamiseksi Kennedy kehotti amerikkalaisiaan uhraamaan.

Huomautuksia

¹'Läheisyys joukkoihin lisää tukea sodalle - mutta ei paljon', 9. toukokuuta 2007.

²'Ylellisyys tai välttämättömyys? Asiat, joista emme voi elää: Luettelo on kasvanut viime vuosikymmenen aikana', 14. joulukuuta 2006.

³'Lisää amerikkalaisia ​​kyseenalaistaa uskonnon roolin politiikassa: ongelmat ja vuoden 2008 vaalit', 21. elokuuta 2008.